lauantai 1. syyskuuta 2018

PITÄÄKÖ LÄÄKÄRIN TUTKIA POTILAS, JOS HÄN OIREILEE PSYYKKISESTI? AVOIN KIRJE VALVIRALLE

ARVOISAT VALVONTAVIRANOMAISET

Haluaisin kiinnittää valvontaviranomaisen huomion kahden esimerkin kautta siihen, vaarantuuko potilasturvallisuus kun lääkärit maassamme "tutkivat" vastaanotollaan ns. mielenterveyspotilaita:


Pitkään jatkunut työuupumus.
Työterveyslääkäri M.M. 40, joka ansiokkaasti luopui rutiineista...

"...nuorehko naishenkilö työuupumuksen vuoksi. Hän oli jo muutaman vuoden ajan käynyt lääkärissä, koska oli toistuvasti ahdistunut ja väsynyt. Oireiden oli ajateltu johtuvan sekamuotoisesta ahdistus- ja masennustilasta, johon hän oli saanut erilaisia hoitoja..."

"... Jostain syystä päätin mitata vielä verenpaineen, mitä harvemmin tulee tehtyä psyykkisesti oireilevien potilaiden kohdalla. Yllättäen se oli hyvin matala, 85/67 mmHg, ja pulssi korkea, 109..."

2) Olen kysellyt muutamalta psykiatrikollegaltani, minkälainen on tyypillinen psykiatrinen status, paljonko siihen kuuluu esim. neurologista tutkimusta, keuhkojen ja sydämen auskultointia, nivel- ja verisuonistatusta tai mahdollisesti esim. ortostaattinen testi. Saamani vastaukset voi kiteyttää arvostamani psykiatrikollegani lauseeseen:"Periaatteena psykiatriassa on ollut se, ettei potilaaseen kosketa." 

Mielestäni maassamme potilasturvallisuus vaarantuu, jos lääkäri ainoastaan rutiineista luopumalla tekee lääketieteellisen statuksen silloin, kun hän lähtökohtaisesti pitää potilasta psyykkisesti oireilevana. 

Ei ole yllätys, että potilaiden matalat verenpaineet, korkeat pulssit ja yliliikkuvat nivelet ja verisuonistatus jäävät toteamatta ja mahdollista kroonista väsymysoireyhtymää (ME/CFS) ei tule edes epäilleeksi.

Potilas saattaa pelkän yhden haastattelun perusteella, ilman mitään muita tutkimuksia saada masennusdiagnoosin ja masennuslääkityksen. 

Jos tutkimatta jäänyt potilas sairastaakin melko yleistä ME/CFS-sairautta, masennuslääkitys lisää hänen fyysisiä ja kognitiivisia oireitaan ja voi johtaa itsetuhoiseen käyttäytymiseen.

Johtaja Holikin Savon Sanomissa korostaa "potilaiden kunnollista tutkimista". Miten Valvira aikoo toimia varmistaakseen potilasturvallisuuden, kun lääkärit yleisesti hyväksytysti luopuvat jo lääketieteen opiskeluaikana opitusta somaattisen statuksen tekemisestä silloin, kun potilas oireilee psyykkisesti? Potilaiden pääsy somaattisen sairauden hoitoon voi viivästyä jopa useilla vuosilla.


Potilasturvallisuusterveisin
Olli Polo, LT, Dos
Keuhkosairauksien erikoislääkäri
Unilääketieteen erityispätevyys

Uni- ja hengitysklinikka Unesta

keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

HOITOJEN PUOLESTA TULLUT "AIKAMOISTA VYÖRYTYSTÄ"

Vastine Valviran johtajan Tarja Holin Savon Sanomissa 26.2.2018 julkaistuun haastatteluun.


Aamulehden mukaan "Informaatiovaikuttamisella yritetään systemaattisesti vaikuttaa julkiseen mielipiteeseen, yksilön käyttäytymiseen ja päätöksentekoon. Keinoihin kuuluvat väärän ja harhaanjohtavan tiedon levittäminen, painostaminen ja faktojen liittäminen niitä vääristäviin yhteyksiin."

Esimerkkinä informaatiovaikuttamisesta käy Savon Sanomissa ja Etelä-Suomen Sanomissa julkaistut Valviran valvonnan johtajan, yleislääketieteen erikoislääkäri Tarja Holin virkamieshaastattelut. Holi laskee sen varaan, että kansalaiset eivät edelleenkään epäile Valviran tiedottamisen todenperäisyyttä. Asianomaisena ja viralliset asiakirjat moneen kertaan läpikäyneenä minun on valitettavasti todettava, että Trumpin "fake news" tiedottaminen on pesiytynyt myös Valviraan. Toiminnan räikeys pakottaa antamaan vastineen.

Kirjoituksesta on myös aistittavissa, että enää ei syyllistetä pelkästään muutamaa lääkäriä, vaan myös suurta potilasjoukkoa, jotka puolustavat oikeuttaan saada hyvää ja vaikuttavaa lääketieteellisesti perusteltua hoitoa. Holi pitää kroonisesta väsymysoireyhtymästä käytävää lääketieteellistä keskustelua ääriliikkeen omaisena”. Valvira on alkanut kokea asemansa lain yläpuolella uhatuksi: kansannousu on nyt tukahdutettava keinoja kaihtamatta.

Väitteeni perustaksi haluan kommentoida Holin sanomisia kohta kohdalta ja osoittaa tavan, jolla Valvira pyrkii vilpillisesti vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen. Aloitetaan otsikosta:- ”Hoitojen puolesta tullut aikamoista vyörytystä.”  Tarkoittaako Valvira vyörytyksellä sitä, että he ovat saaneet paljon yhteydenottoja? Valvira ajatteli, että ”ongelma” hoituu kun poistetaan yksi potilaita hoitanut lääkäri. Nyt Valviran ongelmana ovat sadat ilman hoitoa jäävät potilaat. Tämän Valvira kokee vyörytyksenä. Mihin muuhun tahoon potilaiden tulisi olla yhteydessä kuin Valviraan? Valviralla on valta poistaa lääkärinoikeuksia, mutta ei keinoja auttaa potilaita.

Valitettavasti Valvirakin joutuu vastaamaan niistä seurauksista, joita heidän tekemänsä virheet aiheuttavat. Valvira näyttää olevan kiusaantunut siitä, että CFS-diagnoosin saaneet potilaat eivät suostu hiljaa nielemään sitä, että heidän sairauteensa perehtyneiltä lääkäreiltä viedään lääkärinoikeudet ja heidän oireitaan lievittävät hoidot on lopetettava. Keskimäärin 12 vuoden sairastamisen ja syyllistämisen jälkeen potilaat eivät vapaaehtoisesti palaisi entiseen. Valviran silmät eivät tästä "vyörytyksestä" huolimatta ole avautuneet näkemään viestien sisältöä, joka avaisi ongelman ytimen: potilailla ei ole mitään tarvetta kiusata Valviraa, he tarvitsevat toimivaa hoitoa. Todellista naiviutta osoittaa, että Valvira ohjeistaa tässä tilanteessa kääntymään terveyskeskusten puoleen: Suomessa nimittäin on ”laki, joka turvaa, että potilas saa terveyskeskuksesta hyvää hoitoa”.

Sitten väliotsikko: -”Toiminnalliset häiriöt: Valvira ei suosittele kokeellisten hoitojen ottamista laajaan käyttöön."  Valvira itsekin toteaa, että Valviran tehtävä ei ole antaa hoitosuosituksia tai ottaa kantaa hoitoihin. Silti Holille ei ole ongelmaa ottaa kantaa hoitoihin, joiden lääketieteellisistä perusteista, tehosta ja turvallisuudesta Holilla eikä kenelläkään Valviran käyttämistä asiantuntijoistakaan ole omakohtaista kokemusta. Valvira kehittää omia lääketieteellisiä luokituksiaan: valmisteilla olevassa ICD11-luokituksessa CFS:ää ei lueta toiminnallisiin häiriöihin.

-Artikkeli alkaa lauseella: "Vaihtoehtohoidot huolestuttavat Valviraa". Sana vaihtoehtohoito antaa ymmärtää, että CFS:ään olisi olemassa jokin hoito, jolle kokeelliset hoidot olisivat vaihtoehto. Hallinto-oikeus kumosi ja palautti 7.9.2017 Valviraan uudelleen käsiteltäväksi allekirjoittaneen saaman varoituksen, koska sairauden hoidosta oli tullut uutta tutkimustietoa: Arvovaltaisessa lääketietellisessä julkaisusarjassa Lancetissa vuonna 2011 julkaistu PACE-tutkimus, jonka mukaan kognitiivinen käyttäytymisterapia ja asteittain lisättävä liikunta olivat tehokkaita CFS:n hoitoja, osoittautui tarkoitukselliseksi tiedeväärennökseksi. Paljastus sai USA:n CDC:n ja brittien NICE-toimikunnan poistamaan nämä hoitosuositukset sivuiltaan. Valviran tiedotteesta nämä hoitosuositukset poistuivat vasta Lontoossa toimivan Invest-in-ME -järjestön painostuksesta. Johtaja Holi näyttää kuitenkin olevan edelleen tietämätön tästä käänteestä.

-”Riskinä ovat väärät diagnoosit, jotka yleensä vaarantavat potilasturvallisuuden.” Tässä Holi olisi oikeassa, jos tietäisi asian todellisen nykykäytännön. Maassamme on yleisesti hyväksyttyä olla tunnistamatta CFS:ää, antaa heille psyykkisen sairauden diagnoosi, joka johtaa potilaiden somaattisten oireiden hoitamatta jättämiseen tai potilasturvallisuutta vaarantaviin masennus- ja psykoosilääkehoitoihin. IOM:n raportissa nimenomaan varoitetaan pitämästä CFS:ää psyykkisenä sairautena. Valvira haluaisi turvata potilaille riittävän masennuslääkehoidon.

- ”Niin sanottujen toiminnallisten häiriöiden tutkimukset ja erilaiset hoidot ovat uusi ilmiö.” Se, että Valvirassa nämä ovat uusi ilmiö, ei tarkoita, että itse sairaudet tai niiden tutkimus olisivat sitä. Potilaiden kaltoinkohtelu ei myöskään ole uusi ilmiö: keskiajalla ei tosin ollut sähköyliherkkyyttä, potilaat poltettiin roviolla. Viimeisen sadan vuoden ajan heitä on otettu huostaan vaarallisilta vanhemmiltaan tai suljettu psykiatrisiin sairaaloihin. CFS ei ole uusi, mutta sen esiintyvyys on lisääntynyt, sairauden mekanismien parempi ymmärrys on johtanut sairauden laajempaan tietoisuuteen ja lääketieteellisen tutkimuksen vilkastumiseeen. Viime vuosien aikana CFS:ää käsitteleviä lääketieteellisiä julkaisuja on PubMed-tietokannan mukaan ilmestynyt noin 400 vuodessa. Suomessa tätä tieteen kehitystä pidetään muoti-ilmiönä. Uutta asiassa on se, että potilaat seuraavat tieteellistä kirjallisuutta enemmän kuin lääkärit. Lääkärin vastaanotolla potilaan näkemykset perustuvat lääkäriä useammin tieteelliseen näyttöön.

 – ”Näiden potilaiden hoitamiseen on vihkiytynyt muutama lääkäri, tämä joukko on häviävän pieni...”  Valvira näkee lääkärin etiikan mukaisesti toimivien sairauteen perehtyneiden lääkärien toiminnan jonkinlaisena harhaoppisen rituaalin mukaan käyttäytyvänä Valviran toimien kautta vähitellen eliminoituvana ryhmänä. Valviralle ei tule mieleenkään, että kyseessä voisi olla kansainvälisissä tiedeverkostoissa kouliintuneet tutkijat ja lääkärit, jotka näkevät tärkeäksi pyrkiä lievittämään tämänkin vaikean potilasryhmän sairauden aiheuttamaa kärsimystä.

- ”Annettuja hoitoja puolustetaan voimakkaasti sosiaalisessa mediassa. Holi pitää keskustelua ääriliikkeen omaisena". Yhteydenotot kuormittavat paljon valvontaviranomaisia, myös ministeriö ja monet muut tahot ovat olleet sähköposti- ja puhelutulvien alla.”  Onko Valvirassa kertaakaan tullut mieleen, että potilaat saattaisivat puolustaa saamiaan hoitoja ehkä siksi, että hoidot auttavat heitä voimaan paremmin: he jaksavat liikkua ja harrastaa, osa on palannut takaisin työelämään, elämästä on tullut elämisen arvoista. Potilaiden Valviraan lähettämät lukuisat omakertomukset ovat potilaiden hätähuuto viranomaisille. Valviralle nämä ovat vain kiusallinen kuormittava tekijä heidän hoitaessaan päätehtäväänsä, lääkärien tuomitsemista, Jos Valvirassa vaivauduttaisiin tarkemmin tutkimaan potilaiden lähettämät yksilölliset kertomukset, niistä välittyisi hyvin yhteneväinen sanoma: yleisesti hyväksyttyyn sairauden psykiatriseen ajattelumalliin perustuvat hoidot lisäävät oireita, biolääketieteellisiin havaintoihin pohjautuvat hoidot lievittävät niitä. On luonnollista, että potilaat lähestyvät myös ministeriöitä ja monia muita tahoja, kun Valvira on menettänyt kansalaisten luottamuksen.

- ”Aikamoista vyörytystä. Vähänkin eri mieltä olevia vastaan hyökätään, riippumatta siitä keitä he ovat”. Toivooko Holi tässä itselleen jonkinlaista syytesuojaa? Hyökkäys kuullostaa vahvalta ilmaisulta. Ehkä potilaat kokevat että Valviran hyökkäys heitä hoitavia lääkäreitä vastaan on samalla myös hyökkäys heitä itseään vastaan. Potilaat ovat oikeasti sairaita: heitä ei auta viranomaisen mielipide vaan heille yksilöllisesti räätälöity toimivaksi osoittautunut hoito. Potilaat sairastavat 7/24 h ja heillä panoksena on elämä, viranomaisia asia koskee vain virastoaikana.

- ”Lääkärikunnassa ollaan huolestuneita, käsittelevätkö tiedotusvälineet objektiivisesti näitä asioita, vai pääsee kovimmin huutavien ääni enemmän esille.” Ehkä Holi ymmärtää lääkärikunnalla sitä ”häviävän pientä” lääkärijoukkoa, joka kantelee Valviraan. Suuressa lääkärikunnassa kannetaan enemmän huolta Valviran nykyisistä potilasturvallisuutta vaarantavista toimista. Allekirjoittaneen kohtalo on muille lääkäreille varottava esimerkki. Potilaita ei enää uskalleta auttaa omien toimintaoikeuksien säilymisen pelossa. Holi luottaa kansalaisten perinteiseen luottamukseen viranomaisia kohtaan. On häikäilemätöntä, että Holi peräänkuuluttaa tiedotusvälineiden objektiivisuutta samaan aikaan kuin syöttää medialle omaa tarkoituksellisesti virheellistä tietoa. Suoranaisesti valehtelematta totuuden voi hämärryttää käyttämällä harhaanjohtavia vihjailuja. Esimerkiksi kelpaa lause: -"On epäeettistä, jos hoidon sivuvaikutukset ovat suuremmat kuin siitä tuleva hyöty". Tämä on itsestään selvää jokaiselle lääkärille ja potilaalle. Tässä yhteydessä lause antaa kuitenkin ymmärtää, että vainon kohteena olevat lääkärit eivät olisi näin toimineet. Tai lause: "Holi korostaa potilaiden kunnollista tutkimista", Ikään kuin jahdatut lääkärit eivät näin olisi tehneet.

Artikkelin loppupuolella Holi riisuu valvovan viranomaisen viittansa ja vaihtaa sen tahrautumattomaan lääkärintakkiinsa. Lääkärinä Holi edustaa kommentissaan maassamme yleisesti hyväksyttyä tietämättömyyttä, jossa krooninen väsymysoireyhtymä sekoitetaan pitkittyneisiin väsymystiloihin. Kukaan, joka on vastaanotollaan perehtynyt yhdenkin CFS.stä sairastavan potilaan oireisiin ja löydöksiin, ei tekisi tätä virhettä: Esimerkiksi pitkittynyt väsymys on todella yleinen oire, joka voi liittyä raskaisiin elämäntilanteisiin sekä moniin psyykkisiin ja somaattisiin, elimellisiin sairauksiin.”  - ”Jos potilaalla on psykiatrinen sairaus, hän tarvitsee psykiatrista hoitoa.” – ”Jos kyse on kroonisesta infektiotaudista, autoimmuuni- tai reumasairaudesta, hän tarvitsee hoidon siihen.” Lauseesta voi päätellä, että Holi ei vieläkään ole tietoisesti tavannut yhtään CFS:ää sairastavaa potilasta. Siksi Holilta jääkin mainitsematta, että jos potilaan ongelma on rasituksen jälkeinen huonovointisuus (post-exertional malaise eli PEM), johon liittyy virkistämätön yöuni ja kognitiiviset ja ortostaattiset oireet (postural orthostatic tachycardia syndrome eli POTS), tulee epäillä
kroonista väsymysoireyhtymää eli CFS:ää. Tähän sairauteen ei tunneta yhtään yleisesti hyväksyttyä vaikuttavaa hoitoa, joten potilas on ohjattava sairauteen perehtyneelle lääkärille, joka kuuntelee potilasta ja jolla on kokemusta hoitaa potilasta yksilöllisesti ja oireenmukaisesti. 

- ”Potilaat ei ehkä saa oikeaa hoitoa, jos diagnoosi esim. kroonisesta väsymysoireyhtymästä tehdään vain hänen kertomuksensa perusteella.” Holi antaa ymmärtää, että CFS:ään olisi olemassa jotain oikeaa ja jotain väärää hoitoa. Holi antaa myös ymmärtää, että krooninen väsymysoireyhtytymä tulisi diagnosoida muilla kuin yleisesti hyväksytyillä kansainvälisillä kriteereillä, jotka osin perustuvat potilaan huolelliseen haastatteluun. Samaan aikaan Holi arvostelee sitä, että allekirjoittanut myös tutkii potilaan huolellisesti ja löytää objektiivisia löydöksiä diagnoosin tueksi: Holi antaa myös ymmärtää, että diagnoosin tekemiseksi pitäisi käyttää jotain biologista testiä, jota ei ole olemassa. Ainoastaan masennusdiagnoosin saa tehdä vain potilaan kertomuksen perusteella. Muutamat lääkärit ovat Holin mukaan kehitelleet omia diagnostisia kriteereitään ja hoitomallejaan.” Holi antaa virheellistä tietoa: kyse on vain yhdestä lääkäristä ja yksistä kriteereistä. Onneksi vuonna 2015 USA:ssa Institute of Medicine (IOM) hyväksyi allekirjoittaneen kehittämät diagnostiset kriteerit lähes sellaisinaan. Samassa yhteydessä CFS:n uudeksi nimeksi ehdotettiin systeeminen rasitusintoleranssisairaus (SEID, Systemic Exertion Intolerance Disease).

- ”Lumevaikutus saattaa johtaa väärään käsitykseen. kun mitä tahansa hoitoa annetaan, tietty potilasryhmä voi kokea tilanteensa paremmaksi. Se saattaa kestää tietyn ajanjakson ja menee ohi.” Tämä Holin lumevaikutuskommentti osoittaa, miten vaarallista on puhua "asiantuntijana" yleisellä tasolla, tietämättä itse sairauden erityispiirteistä mitään. Mihin tutkimukseen Holi perustaa väitteensä, kun tutkimukset osoittavat päinvastaista: CFS- ja fibromyalgiapotilaat näyttävät menettäneen kykynsä reagoida lumevasteella. Ilmiön mekanismi on myös lääketieteellisesti hyvin perusteltavissa. Jos Holin väite perustuu hänen omiin kliinisiin kokemuksiinsa, silloin hänen asettamansa CFS-diagnoosi on väärin asetettu.

- ”Tarvittaessa potilas on ohjattava erikoislääkärille.”  Näin monet lääkärit ovat tehneetkin lähettämällä CFS-epäilynsä allekirjoittaneen tutkimuksiin ja hoitoon. Allekirjoittanut on keuhkosairauksien erikoislääkäri, fysiologian dosentti, jolla on myös unilääketieteen erityispätevyys. Minkään alan erikoislääkärin tutkinto ei sinänsä vielä takaa asiantuntemusta ja kokemusta CFS:n diagnoosin ja hoidon suhteen. Jos potilaan tällä hetkellä ohjaa julkisella puolella erikoislääkärille, tämä ohjaa potilaan toiselle erikoislääkärille, kunnes kaikki erikoisalat ovat poissulkeneet oman alansa sairaudet. Itse CFS-sairaus ei kuulu millekään erikoislääketieteen alalle: potilas ohjataan ”jatkohoitoon” terveyskeskuslääkärille, joka toteaa, että asia ei kuulu perusterveydenhuoltoon. Prof. Olli Ruuskasen sanoin: ”potilaan on itse hoidettava itsensä.” Sen jälkeen potilaita syyllistetään siitä, että he ovat itse ottaneet asioista selvää, liittyneet vertaistukea antaviin potilasjärjestöihin, jakaneet keskenään tieteellisiä julkaisuja, hakeutuneet sairauteen perehtyneiden lääkärien vastaanotoille ja mikä pahinta, kokeilleet hoitoja, joista osa potilaista kertoo hyötyneensä.

- ”Kokeellisia hoitoja ei pitäisi ottaa laajaan käyttöön ilman lääketieteellistä tutkimusta.” Mielenkiintoinen väite Holilta, joka kuitenkin 5.2.2018 on hylännyt allekirjoittaneen anomuksen saada tehdä eettisen toimikunnan jo hyväksymän satunnaistetun kaksoissokkotutkimuksen pieniannoksisen naltreksonihoidon lopetuksesta. Valvira edellyttää, että kokeelliset hoidot lopetetaan, mutta lopetusta ei saa tutkia. Pelkääkö Valvira, että tutkimus saattaisi osoittaa heidän huolensa allekirjoittaneen potilasturvallisuuden vaarantamisesta perusteettomaksi?

- ”Vasta tutkimuksilla tiedetään, onko niillä vaikuttavuutta ja mitkä ovat sivuvaikutukset.” Onneksi pieniannoksisen naltreksonin tehosta ja turvallisuudesta on juuri valmistunut allekirjoittaneen retrospektriivinen tutkimus, jonka käsikirjoitus on lähdössä arvioitavaksi.

Lopussa Holi valittaa Valviran ja aluehallintovirastojen erittäin pieniä resursseja.” Pienistä resursseista huolimatta Valvira näyttää silti onnistuvan pitämään suurta lääkärijoukkoa pelon vallassa, estämään lääkäreitä vastaamaan muuttuviin terveydenhuollon haasteisiin ja hoitamasta potilaitaan lääkärin etiikan ja parhaan osaamisensa mukaan.

Olli Polo, Demeritusprofessori
fysiologian dosentti, keuhkosairauksien erikoislääkäri
Unilääketieteen erityispätevyys
Uni- ja hengitysklinikka Unesta, Tampere


perjantai 22. elokuuta 2014

KANSA VALVOO, KELA NUKKUU

Psykiatrian erikoislääkäri Matti Huttunen kirjoittaa Lääkärikirja Duodecimissa vuonna 2013:

Pitkäaikainen väsymysoireyhtymä on INVALIDISOIVA PITKÄAIKAISSAIRAUS, jolle on ominaista kuukausia ja usein vuosia kestävä voimakas väsymystila ja väsymysalttius. Oireyhtymä ei selity ainakaan kokonaan minkään muun sairauden perusteella...Vastoin aikaisempia käsityksiä sitä pidetään nykyisin luonteeltaan neurologisena sairautena eikä siis suinkaan etiologialtaan tuntemattomana psykiatrisena oireyhtymänä. 

Suomen KELAssa pitkäaikainen väsymysoireyhtymä on edelleen tuntematon psykiatrinen oirekokonaisuus, joka hoituu kognitivisella käyttäytymisterapialla ja liikunnan vähittäisellä lisäämisellä. Työkykyä oireilu ei rajoita. Potilaalle kuuluvan kuntoutustuen ja sairauseläkkeen saaminen edellyttää, että oirekuva naamioidaan keskivaikeaksi tai vaikeaksi masennukseksi. Joillekin potilaille on kuitenkin vaikea hyväksyä itselleen masennusdiagnoosia, varsinkin jos potilaan toimintakykyä haittaavien masennuslääkkeiden syöminen on ehto tukien saamiseksi. Potilasta ei tee työkykyiseksi se, että KELA ei tunnista sairautta. Työkyvytön väsymyspotilas ei voi kuin hakea uusia B-todistuksia, yrittää jaksaa viedä läpi valitusprosessit ja hylkäysten jälkeen yrittää uudelleen. Väsytystaistelu on kuitenkin epäreilu: potilaat joutuvat täyttämään hakemuksia ja valituksia valvottujen öiden jälkeen, kun KELAn asiantuntijat saavat ne luettavakseen hyvin nukutun yön jälkeen. Vai jarruttaako KELA kehitystä työmarkkinapoliittisista syistä: mikäli väsymysoireyhtymä tunnustettaisiin, jäisi moni KELAn virkamies työttömäksi, jos vuosien paperisodat jäisivät käymättä.

Pitkäkestoiselle väsymysoireyhtymälle on kansainväliset diagnostiset kriteerit, joita käytetään lääketieteellisissä tutkimuksissa ja päätöksenteon pohjana muissa länsimaissa. Onkohan Suomi ainoa EU-maa, joka hyväksyy maamiinat myös Ruotsin rajalle, jotta pitkäaikaisen väsymysoireyhtymän asiantuntemus ei jalkautuisi maahamme. Ruotsalaiset ovat hulluja, kielsivät asbestinkin käytön ennen kuin suomalaiset ymmärsivät edes pelätä. Tällä kertaa on mielenkiintoista todeta KELAn asiantuntijoiden lääketieteellinen jälkeenjääneisyys, kun vertaa Ruotsin FSKn ja Suomen KELAn vastauksia samaan allekirjoittaneen tekemään B-todistukseen.


sunnuntai 26. tammikuuta 2014

LÄÄKÄRINÄ ENNEN JA NYT

VAROITUS: Seuraava teksi voi sisältää sarkasmia, joka ei täysin edusta kirjoittan omaa mielipidettä!

Valmistuin lääketieteen lisensiaatiksi Turussa keväällä 1984.  Lääkä­rinvalasta jäi alitajuntaan lääkärin ammatillisuuden perusta: "pyrin pal­velemaan lähimmäisiäni ihmisyyttä ja elämää kunnioittaen." Koska lääkäri oli silloinkin velvollinen auttamaan potilasta parhaalla mahdollisella osaamallaan tavalla, ei auttanut muu kuin perehtyä syvällisesti ja laaja-alaisesti lääketieteeseen ja kuunnella tarkasti, mikä potilasta vaivasi. Silloin joskus joutuikin todella laittamaan itsensä ja luovuutensa likoon. Onnistuminen työssään tiesi yrityksiä ja erehdyksiä, erotusdiagnostisten listojen läpikäyntiä, ylipitkiä työpäiviä, öitä ja viikonloppuja sairaalan ensiapupäivystyksessä, kokeneen takapäivystäjän konsultointia. Joskus aherrus palkittiin ja potilas parani. Vaikka lääketiede oli silloin vielä varsin kehittymätöntä, läääkärinammatti tuntui kutsumustyöltä.

Nykyään lääkärinkin työ organisoidumpaa ja helpompaa. Lääketiede on edistynyt niin paljon, että lähes kaikkien somaattisten sairauksien mekanismit tunnetaan. Näistä kunniallisista sairauksista on laadittu käypä hoito -suositukset, joiden antamissa raameissa potilaan tutkimukset ja hoidot voidaan turvallisesti ja kustannustehokkaasti rajata ennalta kuvatuiksi prosesseiksi. Koska koneellisten tutkimusten tulokset määrittävät nykyään yksiselitteisesti taudit, diagnooseja ei enää tarvitse perustaa potilaiden subjektiivisiin tuntemuksiin, joiden luotettavuus on aina ollut kyseenalaista ja joiden kautta potilaat ovat voineeet joko tahallisesti tai tahattomasti johtaa lääkäriä harhaan. Potilaan haastattelussa nykyään säästyvä aika voi johtaa huomattavaan lääkärin ajankäytön tehostumiseen. Suositusten kautta toteutuu myös potilaiden yhdenvertaisuus terveydenhuollon palvelujen saajana, koska nykyään ei kokeneempikaan kollega pääse sooloilemaan. Terveydenhuollon uskottavuus säilyy, kun samaan sairauteen saa kaikialla saman hoidon. Myös potilasvalitusten käsittely on yksiselitteistä, kun löytyy yleisesti hyväksytyt kirjalliset raamit, joiden puitteissa lääkärin on turvallista toimia. Nykyään lääkärit pitäytyvätkin kiitettävästi kirjatietoon, sillä muun tyyppiset ratkaisut voidaan helposti tulkita hoitovirheiksi. Näyttöön perustuva ja rajoittuva lääkärintyö tuottaa myös selvästi terveydenhuollon säästöjä. Suuri joukko runsaasti terveydenhuollon palveluja käyttävistä potilaistakin on järkeistynyt ja ymmärtää, että standardien ulkopuolisia oireita valittamalla on turha kuvitella pääsevänsä tutkimuksiin ja hoitoihin. Heitä varten ovat psykiatrit.

Myönnän, että vanhan ajan lääkärinä on ollut vaikea pysyä mukana tässä lääketieteen kehityksessä. Täytyy kyllä omalla kohdalla myöntää, että töitä on tullut tehtyä vaikeamman kautta, helpommallakin olisi päässyt. Liiallinen työsidonnaisuus, kokeneisuus ja lukeneisuus aiheuttaa nykypäivän lääkärille tarpeetonta nöyryyttä, joka helposti johtaa myös oman työnsä alihinnoitteluun. Vanhentuneet arvot vaikeuttavat sopeutumista muuttuvaan lääkärin työnkuvaan. En kuitenkaan vielä heitä pyyhettä kehään: uskon, että nuoremman esimerkkiä seuraamalla voin vähitellen itsekin alkaa luottaa siihen, että vähemmän on enemmän.

Professor demeritus

KANNABIS LAILLISEKSI?

Tuoreiden uutistietojan perustella eroan presidentti Barack Obamasta ainakin yhdessä mielessä: en voi ottaa kantaa kannabikseen ja sen laillistamiseen oman käyttökokemuksen perusteella.

Kannabista on verrattu alkoholiin. Alkoholin haitat ovat meille suomalaisille tuttuja. Jos alkoholi keksittäisiin nyt, olisi lääketieteellisesti erittäin perusteltua kieltää sen viihdekäyttö. Alkoholin haitoista maksamme jo nyt pitkän yhteiskunnallisen pennin. Haluammeko laillistaa uuden nautintoaineen, joka tuplaa terveydelliset ja yhteiskunnalliset haitat?


MIELIHYVÄJÄRJESTELMÄ OHJAA

Ihmisellä on aivoissaan mielihyväjärjestelmä, joka ohjaa ja motivoi kasvua, kehitystä ja päämäärätietoisuutta. Lapsi kokee mielihyvää saadessaan hellyyttä, äidiltä maitoa nälkäänsä ja isältä puhtaan vaipan. Mielihyvän kokeminen johtaa uusien taitojen oppimiseen: tekee mieli toistaa sitä, mikä tuntuu hyvältä. Kasvaminen osaksi perheyhteisöä, toveripiiriä ja yhteiskuntaa tuottaa mielihyvää ja tekee ihmisestä sosiaalisesti vastuullisen yksilön. Murrosiän jälkeen kiinnostus toiseen sukupuoleen tuottaa ennen kokemattomia mielihyvän elämyksiä. Seksuaalisen mielihyvän kokeminen myötävaikuttaa parisuhteen vakiintumiseen, lisääntymiseen ja perheen perustamiseen, elämän jatkumiseen. Elämä saa merkityksen: opiskelu, työ ja ahkeruus mahdollistavat pitkäjänteisen tavoitteellisuuden. Kun työstä tulee onnistumisen väline, voi työ tuottaa niin paljon mielihyvää, että voi tulla jopa riippuvaiseksi. Hetkelliset epäonnistumiset vain vahvistavat lopullisen onnistumisen yhteydessä koettua mielihyvää. Itsetunto ja itsekunnioitus vahvistuvat.

MIHIN TARVITSEMME KANNABISTA?

Hyvinvointiyhteiskunnassa moinen ponnistelu voi tuntua liialliselta raatamiselta ja tavoitteiden saavuttaminen liian hitaalta. Alkoholi ja huumeet, kannabis mukaan luettuna, tarjoavat oikoreitin mielihyvään. Mielihyvän saamiseksi ei enää tarvitse ponnistella tai kehittää taitojaan. Jos mielihyvän tunteen voi ostaa, ei tarvitse välittää yhteisön säännöistä, ei ottaa lähimmäistään huomioon. Voi elää vain itseään varten. Kun elämässä ei ole tavoitetta, ei työkään ole tarpeen tavoitteiden saavuttamiseksi. Työnarkomania korvautuu huumeriippuvuudella. Mielihyvän aste voi olla sama, mutta elämän tavoitteellisuus kutistuu uupumukseen asti jatkuvan mielihyvää tuottavan toiminnon toistamiseen.

Huumeet leikkaavat osan elämän sankaruudesta. Vapaa kannabis ei ole ihmisoikeus. Huumeiden käyttö on lyhytnäköistä mielihyvän tavoittelua, joka on rikos ihmisyyttä vastaan. Toivon, että meillä Suomessa olosuhteet kehittyvät niin, että kotimaisen työn tekeminen alkaa jälleen tuottamaan niin paljon rakentavaa mielihyvää, eikä tarvitse turvautua tuontitavaraan.

LYRICA AHDISTAA SUOMEN KANSAA

MOT-ohjelma Onnettomuuspilleri (Yle 1 20.1.2014) herätti jälleen kerran suomalaiset: Lääkeyrityksen unelma! Ihmelääkkeen vaietut vaikutukset!


Ohelman mukaan lääkejätti Pfizer kouluttaa hyväuskoisia suomalaisia lääkäreitä diagnosoimaan yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ihmisillä, jotka joskus huolestuvat tai harmistuvat arjen askareissa ja kirjoittamaan heille vaarallista koukuttavaa lääkettä, joka pahimmassa tapauksessa voi tappaa. Asian esille ottaminen on tärkeää, mutta lähestymistapa oli syyllistävä ja yksipuolisen provokatiivinen. Kuulijaa yritettiin vakuuttaa, että Lyrica aiheutti potilaan kuoleman, vaikka kahden muun samanaikaisesti käytetyn lääkkeen nimiä ei mainittu eikä kuolemaan johtaneita olosuhteita kuvattu. Ohjelman tekijä otti melkoisen lääketieteellisen vastuun, josta jälkipyykki jää lääkettä käyttävien potilaiden, apteekkareiden ja lääkäreiden hoidettavaksi.

Mihin toimittaja ohjelmallaan pyrki: vähenisivätkö kuolemat, jos Lyrica vedettäisiin vaarallisuutensa vuoksi pois markkinoilta, pitäisikö lääkemarkkinointi lääkäreille kieltää, jotta lääke ei myisi niin paljon? Vai pitäisikö ahdistuksen hoidossa palata vanhoihin bentsodiatsepiineihin, jotka "tunnetusti" ovat turvallisia, eivät aiheuta riippuvuutta eivätkä vaaraa tai kuolemantapauksia yhteiskäytössä alkoholin tai huumeiden kanssa?

Lyrican haittavaikutukset tunnetaan hyvin eikä niistä voi vaieta, koska ne lukevat myös lääkkeen tuoteselosteessa. Lyrican teho ja turvallisuus on hyvin dokumentoitu tutkimuksissa, joihin on osallistunut tuhansia potilaita, joilla on diagnosoitu käyttöaiheen mukainen sairaus ja joilla on poissuljettu muut sairaudet, kuten esim. itsemurha-alttius, alkoholi- ja huumeriippuvuus ja tiettyjen muiden lääkkeiden samanaikainen käyttö. Ongelma syntyy, kun lääke tulee markkinoille ja sitä on mahdollista määrätä potilaille, joilla mainittuja muita ominaisuuksia ei ole poissuljettu. Uuden lääkkeen ja muiden sairauksien ja lääkkeiden mahdollisista yhteisvaikutuksista voi seurata haittavaikutuksia, joita ei kliinisissä lääketutkimuksissa ole tullut esiin. Uusia lääkkeitä on jo eettisestikin vaikea testata esimerkiksi huumausaineiden väärinkäyttäjillä. Siksi lääkärin tulee Lyricaa määrätessään huolellisesti poissulkea ne riskitekijät, jotka yhdessä Lyrican kanssa voivat vaarantaa potilaan hyvinvoinnin tai jopa hengen. Tässä punnitaan lääkärin kliiniset taidot, potilastuntemus ja intuitio.


Lyrica on erinomainen lääke osaavan lääkärin ja vastuullisen potilaan käsissä. Ohjelman tuottama potilaspalaute on kuitenkin huolestuttavaa luettavaa. On ilmeistä, että joissakin tapauksissa Lyricaa kirjoitetaan suurilla aloitusannoksilla, lääkeannosta ei huolellisesti säädetä tasolle, jossa potilas saa optimaalisen hyödyn ilman haittavaikutuksia ja Lyrican käyttöä jatketaan, vaikka haittavaikutukset jatkuvat. Tässä lääkärin on KUUNNELTAVA potilasta.


Lyrica ei suinkaan sovi kaikille. Lyricaa voi käyttää vain mikäli aloitusvaiheen lievät haittavaikutukset häviävät parissa viikossa. Lääkärin ei kannata kirjoittaa Lyricaa, ellei hän voi tiiviisti seurata lääkkeen tehoa ja turvallisuutta sisäänajovaiheessa ja myöhemmin kontrolloida hoidon onnistumista. Kun pienin mahdollinen tehokas annos löytyy ilman haittavaikutuksia, lääkkeen pitkäaikaisempikin käyttö on turvallista, lääke säilyttää tehonsa ja riippuvuuden kehittyminen harvinaista. Mikäli haittavaikutukset jatkuvat, lääke on lopetettava. Lyrican käyttö edellyttää hyvää, pitkäjänteistä ja luottamuksellista suhdetta potilaan ja lääkärin välillä.


SIDONNAISUUDET: Kirjoittaja on osallistunut kansainväliseen kliiniseen lääketutkimukseen, jossa tutkittiin Lyrican tehoa ja turvallisuutta levottomat jalat -oireyhtymän hoidossa (Katso julkaisu). Kirjoittajalla on pitkäaikainen kokemus Lyrican käytöstä yleistyneeseen ahdistuneisuushäiriöön liittyvän unettomuuden hoidossa. Kirjoittaja on luennoinut Pfizerin järjestämissä koulutustilaisuuksissa.

maanantai 20. tammikuuta 2014

TERVETULOA SEURAAMAAN OLLI POLON BLOGIA

HYVÄT LUKIJANI:

Olen pitkään vitkutellut oman blogin pitämistä, mutta nyt se viimeistään on ajankohtaista. 

Olen tavallinen suomalainen lääkäri, joka muiden lääkäreiden tavoin joka päivä kilvoittelee itsensä kanssa ymmärtääkseen paremmin potilaittensa sairauksia, pystyäkseen heitä paremmin auttamaan. Tehtävä on haastava ja pitää nöyränä. Olen ollut hyvin keskittynyt potilaitteni ongelmien ratkaisuun ja tutkimustyöni pitkäjänteisten tavoitteiden saavuttamiseen. Tutkimustyö on kuin vaellusta vuorilla: kun viimein saavuttaa kukkulan, voi sieltä nähdä laajalle, mutta samalla myös todeta, että edessä on vieläkin korkeampi vuori. Tähän asti en ole katsonut tarpeelliseksi pitää melua itsestäni, koska työni on vielä kesken. Nyt ajattelen toisin: On pakko jättää jälkiä kulkemalleni polulle, jotta muut uskovat, että pienellekin näköalanyppylälle pääseminen on vaatinut tarpomista jalat tiukasti maassa.

MIKSI BLOGI ?

Minut hyvin tunteva lääkärikollegani aika ajoin kertoo, minkälaisia huhuja minusta on milloinkin liikkeellä. Wikipedian mukaan ”huhu on tieto tai uutinen, jolla ei ole luotettavaa lähdettä. Huhut saavat usein alkunsa väärinkäsityksestä tai tiedon puutteesta”. Joskus on tullut tunne, että huhuja levitetään myös tarkoituksellisesti.

Minua koskevan tiedon puutteesta voin vain syyttää itseäni. Tiedon puutteessa tekemiseni ja tavoitteeni ovat usein saattaneet näyttää muulta, kuin mitä ne oikeasti ovat. Vaikka huhut kasvattavat mainetta ja niitä on välillä huvittavaa itsekin kuulla, omalla kohdallani tositapahtumat ovat joskus taruakin ihmeellisempää. Siksi uskon, että ystäväni ja myös suomalaiset lääkärikollegani voivat yhtä hyvin viihtyä lukiessaan tositarinoitani luotettavasta lähteestä, blogikirjoituksistani.

En ajatellut kirjoittaa Ruususen unista vaan keskittyä asioihin, joilla on yhteiskunnallista merkitystä. Toivon, että myös ajatukseni suomalaisen terveydenhuollon nykytilasta ja tulevaisuuden mahdollisuuksista tulisivat tätä kautta välittymään myös lääkärikollegoilleni ja tietysti myös poliittisille päättäjille.